Uutiset

Uutislistaukseen

Kynttilänpäivä: ”Jeesus-lapsi tuo eteemme kahdenlaisen näkymän”

Sunnuntaina 5.2. vietettävä kynttilänpäivä on saanut nimensä keskiaikaisesta tavasta siunata kirkossa vuoden aikana käytettävät kynttilät. Kynttilä kertoo Kristuksesta, joka on elämän valo ja lämpö. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan.
Kynttilänpäivä_THUMB.png

 

Jeesuksen aikana oli tapana suorittaa puhdistautumisuhri 40 päivän kuluttua poikalapsen syntymästä. Kynttilänpäivän evankeliumiteksti (Luuk. 2:22-33) kertoo, kuinka Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi saapuivat Jerusalemin temppeliin ja kohtasivat siellä vanhan Simeonin.

Jumala oli luvannut Simeonille, ettei hän kuolisi ennen kuin on nähnyt Herran voidellun. Jeesus-lapsesta loisti ihmeellinen kirkkaus. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylisti Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.

Lutherin kynästä

Martti Luther kirjoittaa kynttilänpäivästä tekstissä, jossa hän viittaa Luukkaan evankeliumin lukuun 2:

”Jeesus-lapsi tuo eteemme kahdenlaisen näkymän: vihaisen ja toisaalta kauniin, lohduttavan kuvan. Joillekin tämä kuva on ansa: tiellä kantona, johon he kompastuvat. Toisille se on nousemisen paikka, kallio tien varressa, johon voi nojautua ja jonka varassa pääsee ylös. Ylpeät, korskeat ja viisaat ”pyhimykset” lyövät päänsä siihen ja kimpoavat takaisin, jolloin he kiroavat ja herjaavat sitä. Hullut, narrit ja syntisparat nojaavat siihen ja uskovat ja luottavat siihen. Se, joka makaa, nousee kallion avulla ylös. Se, joka seisoo, kaatuu kallioon. Se, mikä on kadotettu ja turmeltunut, muuttuu autuaaksi. Typerä tulee viisaaksi. Syntisestä tulee vanhurskas ja pyhä."

(Lainaus teoksesta "Yksin armosta. 365 päivää Martti Lutherin seurassa". Käännös Anja Ghiselli. Kirjapaja 2010, s. 38.)

Lähde: Kirkon tiedotuskeskus

1.2.2017 09.51