Kirkon rakentaminen ja korjaukset

Kirkko sijaitsee osoitteessa Mykkäläntie 6. Samassa yhteydessä on myös seurakuntatalo ja seurakunnan toimistot. 

Vuonna 1843 valmistuneen rukoushuoneen käydessä huonokuntoiseksi ja ahtaaksi oli suunniteltava uusi kirkko. Lupa puukirkon rakentamiseen saatiin senaatilta kesäkuun 11. päivänä 1876. Seurakunta palkkasi syksyllä 1877 Iisalmen emäkirkon korjauksen neljännesmiehenä olleen kokkolalaisen rakennusmestari Johannes Storen johtamaan kirkon rakennustyötä. Ennen lumien tuloa saatiin perustukset valmiiksi. Talven ajaksi työt keskeytettiin ja aloitettiin uudelleen huhtikuussa 1879.

Elokuussa alkoi kirkon sisämaalaus. Koristemaalari Olli Halonen teki kuoria rajaavaan seinään kirjoituksen: "Tämä on minun rakas poikani, johon minä mielistyin." Kesällä 1880 tehtiin urakalla kirkon ulkolaudoitus sekä ulkomaalaus.

Kirkon rakennustyön lopputarkastuksen piti Kuopin lääninarkkitehti Ferninand Öhmann syyskuun alussa 1880. Hän totesi kirkon vastaavaan pituudeltaan, leveydeltään ja muilta suhteiltaan piirustuksia. Rakentamiseen käytetty puutavara oli laadultaan parasta mahdollista ja työ kokonaisuudessaan tehty huolellisesti rakennusmestarin valvonnassa. Öhmannin mukaan kirkko oli kaikenpuoliseksi kunniaksi seurakunnalle. Kirkon vihkiminen toimitettiin 10.10.1880.

Rakentamisen muistoksi tornin eteisen seinälle tehtiin varmaankin Olli Halosen maalaamat kirjoitukset: "F.A. Sjöströmin piirroksen mukaan rakennutti J. Store 1877-1880, kuntakokouksen ehdotuksesta keisarin 25-vuotisen hallituksen riemuvuoden johdosta Aleksander IIsen Kirkko" sekä raamatunlauseet: "Avatkaa minulle vanhurskauden portit minun käydäkseni sisälle kiittämään Herraa. Ps.118.w.19" sekä "Sillä Sinä Jumala kuulet minun lupaukseni ja annat perinnön niille jotka Sinun nimeäs pelkääwät. Ps.61.w.6."
Auki olevaa Lapinlahden kirkon lattiaa.
Koriste Lapinlahden kirkon ulkopuolella ja seiniä kiertävät rakennustelineet.

Kirkko ja sen arkkitehti

Kirkko on pohjakaavaltaan leveä suorakaide. Kirkon länsipäässä on korkea torni sekä sen sivuilla eteishuoneet, joista on käynti lehtereille. Kirkon itäpäätyyn liittyy runkohuonetta matalampi keskilaivan levyinen viisikulmainen sakaristo. Seinäpintoja jäsennöi parittain kahteen kerrokseen sijoitetut ikkunat, tornissa on korkea ristikuvioinen pystyikkuna. Kirkossa oli alkujaan paanukatto, ja tornin huippu oli tehty sinkkipellistä. Kirkkosalin leveää keskilaivaa reunustavat kolmitaitteista sisäkattoa kannattavat pilarit. Lähelle itäpäätyä sijoitettu poikkilaiva keskiosan korkeine sisäkattoineen ja päädyn kahdeksankulmaisine rosetti-ikkunoineen luo valoisan keskeiskirkkovaikutelman. Siihen kuului myös itäseinälle lehterien tasolle nostettu saarnastuoli, yläosaltaan avoin sakaristo, kuorin levyinen, kulmikas alttarikaide sekä etuosan penkkien ryhmittely.

Kirkkosali oli aikoinaan maalattu vaalean vihertävänharmaan sävyyn, listoitukset vaaleaan, lievästi violetin vivahtavaan väriin, saarnastuoli ja alttarilaite olivat valkoiset, penkit ootratut.

Arkkitehti Frans Anatolius Sjöström oli aikansa arvostetuimpia arkkitehteja Suomessa. Hän opiskeli Tukholman taideakatemian arkkitehtikoulussa, jonka jälkeen hän oleskeli kaksi vuotta Saksassa ja Italiassa. Sjöström on Lapinlahden kirkon ja Iisalmen kirkon uudistuksen ohella suunnitellut Kiteen kivikirkon ja samanaikaisesti Lapinlahden kanssa rakennetun Kurkijoen puukirkon. Sjöströmin muusta tuotannosta mainittakoon Kuopion, Turun ja Sortavalan kaupungintalot, Polyteknillinen opisto Helsingissä sekä Malmgårdin kartano Pernajassa.

Myöhempiä korjauksia

Kirkko varustettiin lämmityksellä vuonna 1905, jolloin kirkkosaliin ostettiin neljä ja sakaristoon kaksi rautakamiinaa, rimauunia, Veljekset Friisin konepajasta Kokkolasta. Vuonna 1913 kirkon lahonnut paanukatto muutettiin peltikatoksi. Kirkko maalattiin ulkopuolelta, vaaleaan harmaavivahteiseen öljyväriin, kuten todettiin vuonna 1935, jolloin ulkomaalaus tehtiin entisen kaltaiseksi.

Sähkövalaistuksen asentamista kirkkoon harkittiin vuonna 1950. Sen ohessa nousi esille myös sisustuksen ja lämmityslaitoksen uusiminen.

Arkkitehti Eino Pitkästä pyydettiin tekemään yleissuunnitelma kirkon korjaus- ja muutostöistä. Ehdotus, jonka toteuttaminen jätettiin odottamaan rakennusrahaston karttumista, sisälsi myös saarnastuolin laskemisen, seurakuntasalin rakentamisen sakariston yläpuolelle, kirkkosalin seinien laudoittamisen ja sisämaalauksen. Korjauksen tullessa ajankohtaiseksi laati Pitkänen uuden ehdotuksen. Se olisi muuttanut kirkkosalia siinä määrin, ettei seurakunta sitä enää hyväksynyt.

Tämän jälkeen käännyttiin vuonna 1953 arkkitehti Kauno S. Kallion puoleen. Hänen tekemänsä korjausehdotus piirustuksineen, työselvityksineen ja kustannusarvioineen hyväksyttiin seuraavan vuoden syksyllä, ja pääpiirustukset valmistuivat helmikuussa 1955. Korjaukset alkoivat syksyllä 1955. Korjauksissa ei puututtu kirkon rakenteisin, vaikkakin kirkkosali sai ajanmukaisen yleisilmeen. Kirkkosalin hirsiseinät verhoiltiin pystylaudoituksella, koristeosista poistettiin ainoastaan lehteripilarien alakonsolit. Kuorin taustaseinä laudoitettiin umpeen ja sakariston yläpuolelle tehtiin rippikoululuokka. Sisustuksesta uusittiin saarnastuoli, alttarikaide, numerotaulu sekä penkit lehtereitä lukuun ottamatta. Penkkikorttelit järjestettiin uudelleen ilman poikittaista ristikäytävää. Alttaripöytä laajennettiin kummaltakin puolelta alttarilaitteen levyiseksi. Erityinen kastepaikka sisustettiin kirkkosalin etuosaan.

Kirkon kamiinalämmitys muutettiin sähkölämmitykseksi ja kirkkoon asennettiin sähkövalaistus. Kirkkosalin väritys muuttui yleissävyltään yhtenäiseksi vaaleaksi. Seinät olivat kellertävät, katot ja lattiat siniharmaat, penkit harmaat ja vihreät.

Kirkon uudelleen vihkimisen toimitti piispa Eino Sormunen 29.4.1956 kirkon 75-vuotisjuhlien yhteydessä.

Viimeisimmät uudistukset

Nykyinen sisämaalaus tehtiin vuonna 1984 arkkitehtien Pirkko ja Tuomas Asunnan suunnitelman mukaan. Samassa yhteydessä sähköistettiin keskilaivan kruunut ja kastepaikka siirrettiin kirkkosalin eteläsivulle.

Vuonna 1998 kirkon ulkomaalaus uusittiin ja katto maalattiin grafiitinharmaaksi.

Vuoden 2002 aikana kirkossa vaihdettiin sekä ala- että yläpohjan ja joidenkin seinien lämmöneristeet homeongelmien vuoksi ja samalla korjattiin muutamia lahovaurioita. Myös lämmitysjärjestelmä ja suuri osa muuta sähköjärjestelmää uusittiin. Samassa yhteydessä kirkkosalista poistettiin etummainen ja takimmainen penkkirivi ja kuoriosan sivut laskettiin salin lattian tasalle. Samalla kastepaikka siirrettiin takaisin pohjoiselle sivulle (seurakuntatalon puolelle) ja eteläsivulle sijoitettiin flyygeli. Lähetyskynttelikkö sijoitettiin pääoven viereen. Muuten kirkkosalin ilme tai kirkon ulkoasu ei muuttunut.
Sakasti sen sijaan rakennettiin kokonaan uudelleen vastaamaan paremmin nykyajan vaatimuksia. Suntiolle erotettiin oma työtila, jossa on paikka ehtoollisvälineiden pesulle, ja säilytystiloja lisättiin. Sakastin alla ollut viinikellari poistettiin käytöstä. Uutena asiana kirkkoon saatiin yleisö-WC, joka sijoitettiin eteläpuolen sivueteisen viereen, entiseen varastohuoneeseen.

Kellot

Lapinlahden kirkontornissa on kaksi kelloa.

Rukoushuoneen kellona toimi aluksi talollinen Eerikki Tikkasen U-muotoiseksi vuonna 1826 vääntämä rautakanki. Ensimmäinen varsinainen kello ostettiin Pietarista vuonna 1837. Yläreunassa on palmenttinauha ja alhaalla kolmiapilakaari. Toisen, 45,5 leiviskää painavan kellon teki valuri Claes Engelbrecht Helander Oulussa vuonna 1880.

Lapinlahden kirkon kellojensoittolaitteisto on uusittu syksyllä 2014. Uusi laitteisto huolehtii automaattisesti kellojen soittamisesta säännöllisinä aikoina eli lauantai-iltoina ja sunnuntai-aamuina.

Laitteiston uusimisen yhteydessä kellojen kielet korvattiin kellon sisään asennetulla vasaramekanismilla. Vanhat kielet pääsivät "eläkkeelle" sakastin yläkerrassa olevaan kirkkomuseoon. Myös kyläseppä Eino Pauluksen tekemä kirkontornin luukkujen hydraulinen avauslaitteisto huollettiin. Se, samoin kuin nyt käytöstä poistettu automaattinen soittolaitteisto on asennettu vuonna 1978 eli kellot ja laitteisto olivat 36 vuotta käytössä.